Siirry sisältöön

  • Aatos Perheklinikka
    • Palvelut ja hinnasto
    • Asiantuntijat
    • Materiaalit
    • Blogi
    • Yhteys

    Kehitykselliset neuropsykiatriset häiriöt ovat pitkäaikaisia häiriöitä, jotka näkyvät lapsen ja nuoren kehityksen poikkeavuutena tai tavallista hitaampana kehityksenä. Neuropsykiatrisia häiriöitä ovat esimerkiksi tarkkaavuushäiriöt kuten ADHD ja ADD, autismikirjon häiriöt sekä Touretten oireyhtymä eli pitkäaikainen, monimuotoinen nykimishäiriö.

    Häiriöiden taustalla on poikkeavuudet aivojen toiminnassa. Ne tuottavat vaikeuksia esimerkiksi keskittymiseen, oppimiseen, sosiaalisissa tilanteissa toimimiseen, käyttäytymisen ja tunteiden säätelyyn sekä aistisäätelyyn. Joskus neuropsykiatrinen häiriö todetaan vasta nuoruus- tai aikuisiällä, vaikka ilmiö olisi ollut jollain tavalla havaittavissa jo aiemmin.

    Neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyy usein niin kutsuttuja liitännäishäiriöitä. Se tarkoittaa, että todetun neuropsykiatrisen häiriön lisäksi löytyy yksi tai useampi päällekkäinen häiriö. Tavallisimpia liitännäishäiriöitä ovat erilaiset unihäiriöt, tunne-elämän häiriöt kuten mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt, useammat päällekkäiset neuropsykiatriset häiriöt ja oireet, käytös- ja uhmakkuushäiriöt, kielen tai motoriikan kehityksen vaikeudet ja aistisäätelyn ongelmat.

    Häiriöiden kuntoutuksessa otetaan huomioon oireilun kesto ja vaikeusaste, vaikutus arkeen ja toimintakykyyn sekä perheen tilanne ylipäänsä. Kuntoutuksessa on tärkeää, että hoito on moniammatillista ja monimuotoista. Lapsen arkisen ympäristön huomioiminen sekä lähipiirin riittävä tieto häiriöiden ilmiasusta ja vaikutuksista pitää huomioida kaikissa hoidon ja kuntoutuksen vaiheissa.

    Lapsen kasvaessa voi tulla vaiheita, joissa ulkopuolisia tukitoimia ei juuri tarvita. Toisissa kehitysvaiheissa voidaan tarvita tiivistäkin hoitoa ja kuntoutuksellista tukea. Joskus myös yksilöllisesti suunniteltu lääkehoito voi lievittää oireita. Lääkehoito voi esimerkiksi helpottaa keskittymisen ja tarkkaavuuden vaikeutta, tasata impulssikontrollia tai vähentää vaikea-asteisia nykimisoireita.

    On erittäin tärkeää, että perhe on mukana neuropsykiatrisesti oireilevan lapsen hoidon suunnittelussa ja kuntouksessa. Diagnoosin saamisen jälkeen perheenjäsenten pitää saada riittävästi oikeaa tietoa häiriöstä ja tuen tarpeesta.

    Hoito suunnitellaan aina yhdessä perheen kanssa ja tapauskohtaisesti. Hoito voi keskittyä esimerkiksi perheenjäsenten välisten suhteiden tai vanhemmuuden tukemiseen. Sillä voidaan tukea myös esimerkiksi lapsen tai nuoren erilaisten taitojen harjoittelua.

    Moni neuropsykiatrisesti oireileva lapsi tarvitsee lähiaikuisilta apua ja tukea tavanomaista pidempään. Se voi tuntua vanhemmista haastavalta. Kun koko perhe osallistuu hoitoprosessiin, vanhemmat saavat tietoa ja tukea juuri niihin kysymyksiin, jotka ovat perheen kannalta kaikkein tärkeimpiä.

    Aiheeseen liittyvät palvelut

    Kumpulantie 7 A

    00520 Helsinki

    Katutaso & 3. kerros