Siirry sisältöön

  • Aatos Perheklinikka
    • Palvelut ja hinnasto
    • Asiantuntijat
    • Materiaalit
    • Blogi
    • Yhteys

    3. maaliskuuta 2022

    Laura Widenius

    MITEN KÄSITELLÄ LAPSEN KANSSA SOTAA JA SOTAUUTISIA?

    Maailmaa järisyttäneet sotauutiset ovat viime päivinä vyöryneet mediassa rajuin kuvastoin ja painavin kirjaimin. Median ja sosiaalisen median kautta uutisointi tavoittaa yhä nuorempia lapsia ja siksi on tärkeää pysähtyä pohtimaan, miten käsitellä lasten kanssa näitä teemoja ja aihetta käsittelevää uutisointia.

    ENSISIJAISTA ON SUOJELLA LASTA

    Kaiken hurjan ja pelottavan keskellä aikuisen tärkein tehtävä on huolehtia lapsen perusturvallisuudesta ja suojella lasta. Perusturvallisuutta lisää luottamus siihen, että lapsella on lupa pohtia kaikenlaisia aiheeseen liittyviä kysymyksiään ja tuoda esille tunteita, joita ne herättävät. Aikuinen voi suojella lasta huolehtimalla, että tämä ei altistu sotauutisoinnin pelottavalle ja lapsen käsityskyvyn ylittävälle kuvastolle ja uutisille.

    AIKUISEN RAUHALLISUUS TÄRKEÄÄ

    Sota on asiana myös meille aikuisille vaikeita tunteita ja epävarmuutta herättävä, ja niistä puhuminen voi tuntua hankalalta. Vaikeitakaan aiheita ei ole syytä vältellä, jos ne lasta mietityttävät. Epävarmuudenkin kanssa voimme ja joudumme elämään. Lapset ovat usein hyvin tarkkoja havainnoimaan itselleen läheisten aikuisten tunteita ja mielentiloja. Siksi on hyvä kiinnittää huomiota siihen, miten omat huolet saattavat vaikuttaa lapseen, tai mitä ja miten aikuiset puhuvat arkitilanteissa keskenään.

    Lapsi tulkitsee kuulemaansa ja näkemäänsä aiempien kokemustensa kautta. Lapsen voi olla vaikea suhteuttaa uutisointia kokemusmaailmaansa – mitä ja missä sotaa käydään, kuinka lähellä uhka on minua, perhettä, kotikaupunkia, kotimaata? Aikuisen on tärkeä auttaa näiden lapsen huolien käsittelyssä, liikaa dramatisoimatta, huomioiden lapsen ikä- ja kehitystason. Asiaa kannattaa lähestyä sillä tavoin, ettei vanhempi välitä lapsen kannateltavaksi omia huoliaan tai vaikeita tunteitaan. Aiheesta on hyvä keskustella rauhallisesti, rehellisesti ja ymmärrettävästi.

    Faktatiedot tai järkeily eivät kuitenkaan välttämättä rauhoita lapsen vaikeita tunteita. Lapsi tarvitsee konkreettista kokemusta turvallisuudesta pelkojensa lievittymiseksi. Turvallisuuden kokemus lisääntyy arjen jatkuvuudesta, tavallisten asioiden toistumisesta, lähiaikuisten rauhoittavasta läsnäolosta, kuulluksi tulemisesta ja siitä, että lapsen tunteita, ajatuksia ja pohdintoja voidaan yhdessä käsitellä ja jäsentää.

    Aivan pienten, alle kouluikäisten kanssa aihetta ei ole välttämättä tarpeen käsitellä lainkaan, ellei lapsi itse nosta asiaa esille.

    LAPSI REAGOI YKSILÖLLISESTI

    Lapset ovat yksilöllisiä ja voivat reagoida mietityttäviin tai pelottaviin uutisiin joskus hämmentävällä tai yllättävälläkin tavalla. Lapsen yksilöllinen kokemus on tärkeää ottaa huomioon tavassa käsitellä asioita hänen kanssaan. Siinä missä joku lapsi huolestuu, on pelokas tai ahdistunut, saattaa toinen lapsi yrittää käsitellä asiaa toiminnan tasolla, kuten (sota)leikkien tai piirtämisen kautta. Joidenkin lasten oireilu voi näkyä uhmakkaana tai rajuna käytöksenä, osa lapsista käsittelee asiaa vitsailemalla, joku taas sulkeutumalla kokonaan. Monenlaisen oireilun taustalla voi olla huolta tai pelkoa tilanteesta, jota lapsen itsensä voi olla vaikea sanoittaa.

    Erityisen paljon huomiota ja tukea pelottavien aiheiden ja epävarman maailmantilanteen käsittelyyn voivat tarvita lapset ja nuoret, joiden psyykkisestä voinnista on jo aiemmin ollut huolta.

    ARJEN JATKUMINEN AUTTAA

    Aikuisen turvan, suojelun ja moninaisten tunteiden jakamisen lisäksi lapsia ja nuoria auttaa keskustelu myös toisenlaisista näkökulmista – että sota-alueillakin ihmisiä autetaan, ja vaikeissakin ristiriitatilanteissa on paljon ihmisiä, jotka pyrkivät löytämään ratkaisuja hankaliinkin konflikteihin. Avoin ilmapiiri vaikeistakin asioista keskusteluun lisää lapsen luottamusta siihen, että hän saa tukea ja turvaa. Lapsen tunteiden käsittelyn lisäksi voi olla hyvä sanoittaa sitä, että tässä ja nyt meillä ei ole hätää, oma arki jatkuu entiseen tapaan, aikuiset huolehtivat lapsista. Epävarmuuden keskellä kannattaa panostaa arjen tekemisiin ja tilanteisiin, joissa lapselle konkretisoituu, ettei hän ole yksin ja että aikuiset ovat hänen turvanaan.

    Huolestuneen tai ahdistuneen lapsen osalta kannattaa myös rajata uutisten ja median välittämää materiaalia, jossa saattaa ennakoimatta ja yllättäen tulla varsin hurjaakin sisältöä nähtäville. Mitä vanhempi lapsi ja nuori, sitä enemmän hänellä itsellään on myös omien laitteidensa kautta väyliä päästä uutisointiin, mediaan ja sosiaaliseen mediaan käsiksi. Pelisäännöistä on erityisesti nyt hyvä tehdä konkreettisia sopimuksia ja nuorten kanssa käydä keskustelua sotauutisoinnin seuraamisesta.

    Jos lapsen tai nuoren huolet, ahdistuneisuus tai muut hänelle hankalat tunteet jatkuvat vanhempien ja muun lähipiirin tuesta huolimatta intensiivisinä tai hankaloittavat arkea, kannattaa herkästi hakeutua myös ulkopuolisen tuen piiriin.

    Laura Widenius

    Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti

    Lisää artikkeleita

    #Psykologia

    Lapsen ja nuoren itsetuhoisuus on keinottomuutta musertavien tunteiden edessä

    NUOREN VANHEMPANA SAA HARVOIN KOKEA ONNISTUMISEN RIEMUA

    #Psykologia

    Psykologi paljastaa: Nämä viisi asiaa olet tehnyt oikein!

    Kumpulantie 7 A

    00520 Helsinki

    Katutaso & 3. kerros